TURVEMAIDEN SALAOJITUS

Turvemaat ovat muodostuneet eriasteisesti maatuneesta suokasvillisuudesta. Turpeet voidaan jakaa lähtöaineena olleen kasvimateriaalin ja maatumisasteen perusteella useisiin luokkiin, mutta salaojituksen näkökulmasta jako sara- ja rahkaturpeisiin on riittävä. Rahkaturpeet ovat muodostuneet kohosoille, ne voi tunnistaa yleisväriltään ruskeasta turpeesta, ja ne ovat tyypillisesti happamia ja vähäravinteisia. Saraturpeet ovat muodostuneet kohosoiden laitamille tai Koillis-Suomessa rinnemaille, turve on tyypillisesti mustaa ja ravinteikasta.

Salaojituksessa huomioon otettavat tekijät

Salaojituksen toimivuuden näkökulmasta turvekerroksen paksuudella ja maatuneisuudella on oleellinen merkitys. Mitä paksumpi turvekerros ja mitä maatuneempi turve, sitä haasteellisempi salaojitettava pelto yleensä on. Metsämaasta raivattu pelto suositellaan pidettävän muutaman vuoden avo-ojissa ennen salaojittamista. Etenkin paksuturpeisten maiden täytyy kuivua ja antaa painua ennen salaojittamista.

Turvemaan salaojittamista harkittaessa on tarpeen selvittää useita tekijöitä, jotka vaikuttavat suunnitteluun ja toteutukseen. Tällaisia ovat mm. peruskuivatuksen tila, turpeen tyyppi ja turvekerroksen paksuus, maatumisaste, turpeen alla olevien maakerrosten maalaji ja rakenne, maaston ja pellon pinnan muodot, maan vedenjohtavuus ja veden pidättyminen ja maan painuminen.

Salaojasyvyyteen vaikuttaa arvioitu maan/turpeen painuminen ojituksen jälkeen, turvekerroksen paksuus ja turvekerroksen alla oleva maaperä. Painuminen arvioidaan turpeen paksuuden ja maatumisasteen perusteella. Painumisen lisäksi turvekerros saattaa ohentua vuosien mittaan eroosion takia. Vedenjohtavuus arvioidaan turpeen laadun ja maatuneisuuden perusteella. Salaojien syvyyteen vaikuttavat myös turpeen alla olevat maakerrokset. Putket on syytä asentaa kovaan kivennäismaahan, jos sellainen on kohtuu syvyydessä turvekerroksen alla, sillä kivennäismaa ei painu kuten turve. Mikäli sen sijaan turvekerroksen alla on liejumaista maata, on parempi sijoittaa putket turvekerrokseen ja käyttää tiheämpää ojaväliä.

Salaojien kuivatustehokkuutta voidaan parantaa täyttämällä salaojakaivanto hyvin vettä läpäisevillä materiaaleilla, kuten soralla tai hakkeella tai täydentämällä salaojitusta suoto-ojilla. Tosin vettä hyvin läpäisevällä materiaalilla ei ole turvemailla yhtä hyvää tehoa kuin savimailla, koska veden liike vaakasuunnassa on hidasta. Lisäksi turvemaiden muokkauskerroksessa ei ole samassa määrin suuria huokosia kuin savimailla.

Säätösalaojitus ja altakastelu

Pellon kuivatussyvyyttä voidaan säätää säätösalaojituksella. Pohjavedenpinnan korkeutta säädetään viljelytoimien ja säätilanteen mukaan. Lähtökohtaisesti pohjavedenpinta tulisi pitää korkealla ja laskea silloin kun pellolla on tarpeen liikkua koneilla. Riittävän tiheä ojaväli varmistaa sen, että padotuksen säätö vaikuttaa nopeasti pohjaveden syvyyteen.

Turpeen hajoaminen viljeltäessä aiheuttaa ravinteiden huuhtoutumista vesistöihin ja kasvihuonekaasujen vapautumista ilmakehään. Hajoamista voidaan hidastaa pitämällä pohjavedenpinta korkealla padottamalla vettä peltoon säätösalaojituksella tai johtamalla sinne lisävettä salaojien kautta (altakastelu). Vesihiisi-hankkeen (2021–2023) osana tutkittiin Jokioisilla sijaitsevalla saraturvepellolla säätösalaojituksen ja altakastelun tehokkuutta ravinteiden huuhtoutumisen vähentäjänä perinteisiä viljelykasveja viljeltäessä.

 

Lisää turvemaiden salaojituksesta voi lukea Helena Äijön ja Markus Sikkilän (Maveplan Oy) artikkelista.