Uutiskirje toukokuu 2021
UUTISKIRJE
Toukokuu 2021
PERA HANKKEEN LOPPURAPORTTI ON JULKAISTU
MAANKUIVATUKSELLA PAREMPI SATO JA RAVINNETASE
Tutkimushanke Perusparannukset ja ravinnetase suomalaisessa peltoviljelyssä (PERA) loppuraportti on nyt julkaistu Salaojituksen tutkimusyhdistyksen tiedote -sarjassa ja on ladattavissa tästä.
Tutkimuksen tavoitteena oli selvittää, mikä on perusparannusten ja erityisesti pellon kuivatuksen tilan merkitys panostuottavuuden tasoihin ja ravinnetaseisiin, missä määrin maankuivatuksen toimivuuden puutteet selittävät lohkokohtaisten satotasojen eroja ja ravinnetaseiden ääripäitä, sekä pellon kuivatuksen tilaa parantavien investointien kannattavuutta viljelijän ja yhteiskunnan kannalta, kun vaikutukset sadontuottokykyyn ja ravinnetaseisiin huomioidaan.
Hanke toteutettiin Salaojituksen tutkimusyhdistyksen, LUKEn, Salaojayhdistyksen ja Sven Hallinin tutkimussäätiö sr:n yhteistyönä. Hanketta rahoittivat maa- ja metsätalousministeriö ja Salaojituksen Tukisäätiö sr.
Hankkeessa analysoitiin laaja aineisto, joka kattoi viljelijöiden omia arvioita lohkojen tilasta Peltomaan laatutestin muodossa, sato-, ravinnetase- ja sääaineistoja. Ojituksen sekä muiden tekijöiden vaikutusta satoon, typpi- ja fosforitaseeseen selvitettiin sekä kuvailevalla menetelmällä että koneoppimisperiaattein tehdyllä tilastollisella mallinnuksella.
Tutkimus osoitti, että pellon riittävä kuivatus ja hyvä kasvukunto ovat sääriskien hallinnan sekä maatalouden ilmastonmuutokseen sopeutumisen ehdoton edellytys. Huonokuntoisilla pelloilla ei saada vastinetta tuotantopanoksille; ravinnehuuhtoumat lisääntyvät ja maatilojen talous heikkenee.
Tulokset osoittavat missä määrin kuivatus ja muut tekijät vaikuttavat sadon määrään ja ravinnetaseisiin. Hyvän ja erinomaisen ojitusluokan lohkot antoivat keskimäärin parempia satoja ja pienempiä ravinnetaseita kuin huonon ojitusluokan lohkot. Erot kuivatuksen tilassa näkyivät erityisesti kesäkuun ollessa keskimääräistä sateisempi ja kylmempi. Säätösalaojitetut pellot saivat lähes poikkeuksetta koko Peltomaan laatutestin aineistoa parempia arvioita kasvukunnosta. Vuokrapellot ovat useammin avo-ojissa ja tuottavat keskimäärin hieman huonompia satoja kuin omistajan viljelemät pellot. Täydennysojitusinvestoinnin takaisinmaksuajat ovat pitkiä. Tulokset lisäävät tietopohjaa maatalouden investointien ja ohjauskeinojen päätöksiä varten. Tulosten hyödyntäminen parantaa panostuotoksen kustannustehokkuutta.
Haasteena on salaojainvestoinnin huono taloudellinen kannattavuus tilatasolla. Suuri haaste on vuokrapeltojen tuottokyvyn parantaminen muun muassa salaojituksella. Perus- ja paikalliskuivatuksen nykytilasta ei ole olemassa yksikäsitteistä tietoa, mikä vaikeuttaa ojituksen merkityksen analysointia.
Tulosten perusteella esitetään seuraavat suositukset maankuivatuksen edistämiseksi ja ravinnetaseiden pienentämiseksi:
• salaojituksen investointituki on erittäin tarpeellinen tukimuoto niin sadontuotannon kuin ravinnetaseiden näkökulmasta
• peruskuivatuksen kuten valtaojien perkausten tukeminen on myös erittäin tarpeellinen tukimuoto, sillä se on salaojituksen toiminnan edellytys
• nykyisin vuokralla olevien peltojen tuottokyky pitäisi saada nostettua
• lannoitemäärien rajoitukset ovat tarpeellisia ravinnetaseiden pitämiseksi pieninä. Rajoitukset on porrastettava pellon tuottokyvyn ym. tekijöiden mukaan.
• kuivatustehokkuuden tarve tulee analysoida erityisesti kasvukaudella sääolosuhteiden äärevöityessä ilmastonmuutoksen seurauksena
VESIHAVE-HANKKEEN LOPPURAPORTTI JULKAISTU
TUTKIMUS JATKUU VESIHAVE 2 -HANKKEESSA
Sievin säätökoekentällä mitataan säätösalaojituksen ja altakastelun vaikutuksia valuntaan, veden laatuun, satoon, pohjaveden korkeuteen, kasvihuonekaasuihin ja maan kosteuteen.
Vesitalouden hallintaa vesiensuojelussa on tutkittu VesiHave -hankkeessa vuosina 2018–2020, ja tutkimus jatkuu VesiHave 2 -hankkeessa vuosina 2021-2020 osana maa- ja metsätalouden kestävän vesienhallinnan edistämistä. Vesitalouden hallinta vesiensuojelussa (VesiHave) – Loppuraportti 2021 on julkaistu Salaojituksen tutkimusyhdistys ry:n tiedotteena 35, ja sen voi ladata tästä. Jatkohankkeessa tutkitaan edelleen, voidaanko peltoalueiden vesistökuormitusta vähentää ja pellon tuottokykyä nostaa täydennysojituksella, säätösalaojituksella/salaojakastelulla ja valtaojan padotuksella. Säätösalaojituksen vaikutuksia peltoalueen hydrologiaan eri ilmastoskenaariossa on tarkasteltu matemaattisella mallinnuksella. Lisäksi selvitetään huonotuottoisen peltoalueen maan rakenteen parantamista biologisella ja mekaanisella kuohkeutuksella sekä satotason nostoa fosforilannoituksella. Kokeellinen tutkimus toteutettiin Sievissä ja Jokioisissa sijaitsevilla koekentillä.
Jatkohankkeessa jatketaan edelleen mittauksia koekentillä ja Sievin säätökoekenttää instrumentoidaan lisää. Koepellolle asennetaan antureita maan kosteuden mittaamista varten. Mittauskaivoon asennetaan jatkuvatoimiset anturit salaojien valumavesien nitraattipitoisuuden, sähkönjohtavuuden sekä lämpötilan mittaamiseksi. Altakastelua tehostetaan aurinkokennotoimisella pumpulla. Perus- ja paikalliskuivatuksen vuorovaikutuksen ja optimaalinen säätö tutkitaan matemaattisella mallinnuksella.
Tutkimus toteutetaan yhteistutkimushankkeena, jonka osapuolet ovat: Salaojituksen tutkimusyhdistys ry, Salaojayhdistys ry, Luonnonvarakeskus (Luke), Aalto yliopisto ja Sven Hallinin tutkimussäätiö sr. Salaojituksen tutkimusyhdistys ry vastaa hankkeesta ja koordinoi sen toteutusta. Rahoittajia ovat ympäristöministeriö, Salaojituksen Tukisäätiö sr, Maa- ja vesitekniikan tuki ry (2018-2020) sekä tutkimukseen osallistuvat tahot.
VesiHave -hankkeen tulokset on esitetty alla tiivistettynä.
VesiHave-hankkkeen tuloksia
<style=”text-align: left;”>Biologinen ja mekaaninen kuohkeutus
Vuonna 2014 tehty täydennysojitus ei nostanut satotasoa Nummelan koekentän koealueella. Alue oli kärsinyt märkyydestä vuosikymmeniä harvasta ojituksesta johtuen, maan fosforiluku oli alhainen (2–3 mg/l maata) ja rakenne heikko. Kuivatustilan parantaminen ei aina yksinomaan riitä satotason parantamiseksi vaan tarvitaan lisäksi muita perusparannustoimenpiteitä ja hyvä maan ravinnetila. Maan perusparannustoimenpiteenä keväällä 2019 aloitettu kuohkeutus syväjuurisia kasveja ja jankkurointia käyttäen osoittautui pitkäaikaiseksi prosessiksi, jonka vaikutukset maan rakenteeseen ja satoon voidaan arvioida vasta muutaman vuoden päästä.
Fosforilannoituskoe
Fosforilannoituksen (0, 5, 15, 30 ja 45 kg/ha) satovaste näkyi vasta lannoitemäärillä 30 ja 45 kg/ha. Lannoitemäärät 15–45 kg/ha kasvattivat pintamaan (0–10 cm) fosforipitoisuutta, mutta eivät syvempien kerrosten (10–20 ja 20–30 cm) pitoisuutta. Fosforitase oli lähellä nollaa lannoitemäärällä 15 kg/ha ja sitä suuremmilla määrillä selvästi positiivinen, jolloin fosforin huuhtoutumisriski kasvaa.
Täydennysojituksen vaikutukset
Pitkäaikaiset mittaukset (kesäkuu 2007 – toukokuu 2020) Nummelan savisella peltoalueella osoittivat, että täydennysojitus lisäsi salaojavaluntaa ja salaojien kautta tulevaa vesistökuormitusta ojitusta edeltävään ajanjaksoon verrattuna. Vastaavasti pintavalunta ja sen mukana tullut kuormitus vähenivät selvästi, mutta vähenemä oli pienempi kuin salaojavalunnan mukana tullut lisäys. Kuormituksen suuruus määräytyi pääasiallisesti valunnan määrän mukaan, sillä ravinne- ja kiintoainepitoisuudet olivat pintakerros- ja salaojavalunnassa melko lähellä toisiaan.
Säätösalaojituksen vaikutukset
Sievin koekentän mittaustulokset osoittivat, että säätösalaojitetulla alueella pohjavedenpinta oli keskimäärin hieman ylempänä kuin tavanomaisesti salaojitetulla alueella (vertailualue). Sateiden ja sulannan jälkeen pohjavesi laski nopeasti myös säätösalaojitetulla alueella. Kasteluveden pumppaus salaojiin nosti pohjaveden pintaa ja hidasti sen laskua. Sadon määrä (ruis ja ohra) oli hieman korkeampi säätösalaojitetulla alueella kuin vertailualueella. Salaojavalunta ja sen mukana tullut kuormitus säätösalaojitetulta alueelta (ilman kasteluveden pumppausta ja sen aiheuttamaa valuntaa) oli jonkin verran pienempi kuin tavanomaisesti ojitetulta alueelta. Valumavesien ravinne- ja kiintoainepitoisuuksissa ei ollut systemaattisia eroja eri ojitusalueiden välillä. Myös mallinnustulokset koekentältä osoittivat, että säätösalaojitus vähensi salaojavaluntaa. Samalla pohjavesivalunta lisääntyi ja tietyissä olosuhteissa myös pintavalunta, mikä tulee ottaa huomioon arvioitaessa säätösalaojituksen vaikutuksia peltoalueelta tulevaan kokonaiskuormitukseen.
Valtaojan padotus
Valtaojan padotus piti ojan vedenpinnan keväällä ja alkukesästä padotustasossa, kunnes se haihdunnan seurauksena kuivui lähes kokonaan. Mittauksista ei saatu vielä riittävästi tietoa padotuksen vaikutuksesta pohjavedenpinnan korkeuteen peltoalueilla. Matemaattisella mallilla saadut tulokset osoittivat, että padottamalla vettä valtaojassa tasaisilla alueilla voidaan hidastaa pohjaveden pinnan laskua.
Simulointitulokset
Simulointitulokset eri ilmastonmuutosskenaarioissa (RCP 2.6 ja RCP 8.5) osoittivat, että tulevaisuudessa vuodet muuttuvat sateisimmiksi, minkä seurauksena vuotuinen valunta kasvaa enemmän kuin kasvukauden haihdunta lisääntyy. Säätösalaojituksen avulla salaojavaluntaa voidaan vähentää. Säätösalaojituksen merkitys tulevaisuudessa kasvaa, koska pohjavedenpinta pysyy luontaisesti pidempään salaojitussyvyyden yläpuolella.
SALAOJITUKSEN NEUVOTTELUPÄIVÄT WEBINAAREINA
Kuva: Juha Kareinen / Maanmittauslaitos
Salaojayhdistyksen järjestämät salaojasuunnittelijoille ja -urakoitsijoille suunnatut neuvottelupäivät järjestettiin huhtikuussa 2021 kahtena webinaarina. Runsaan osallistujajoukon koonneilla neuvottelupäivillä keskusteltiin maankuivatuksen ajankohtaisista asioista ja tulevaisuuden näkymistä, salaojituksen investointituesta, alan koulutuksesta sekä tutkimuksesta, samoin kuin maanmittauksen datapalveluista ja mittaustekniikan ajankohtaisista asioista. Jatkossa järjestetään webinaareja, jotka käsittelevät tiettyä aihetta, kuten investointitukea tai ympärysaineita.
Neuvottelupäivien esitykset ovat saatavilla Salaojayhdistyksen nettisivuilta.
LUONNONMUKAISTEN MENETELMIEN KÄYTTÖ PERUSKUIVATUKSESSA KARTOITETAAN
Kaksitasouoma koostuu kapeasta pääuomasta ja tulvatasanteesta. Tarkoituksena on, että pääuomassa säilyy kohtuullinen vesisyvyys pienemmilläkin virtaamilla, ja tulvatilanteissa vesi voi hallitusti nousta joko toiselle tai molemmille puolille kaivetuille tulvatasanteille.
Tulvatasanteellisia peruskuivatusratkaisuja on toteutettu valtaojissa eri puolilla Suomea, esim. Ritobäckenillä (Sipoo), Hardombäckenillä (Loviisa) ja Tyrnävän Leppiojalla sekä Tammelan Uuhikonojalla.
Salaojayhdistyksen nettisivuille on koottu sijainti- ja muuta tietoa Suomessa toteutetuista kaksitasouomista.
——————–
Toukokuussa käynnistyi ”Luonnonmukaisen vesirakentamisen malliverkosto – kaksitasouomat Länsi-Suomessa” -hanke, jossa kartoitetaan Länsi-Suomen alueen luonnonmukaisen vesirakentamisen kohteita, ja painopiste on kaksitasouomissa. Hanke toteutetaan yhteistyössä läntisen alueen ELY-keskusten kanssa, eli Etelä-Pohjanmaan ELY-keskuksen lisäksi mukana ovat Varsinais-Suomen, Pirkanmaan ja Hämeen ELY-keskukset. Rahoittajatahoina ovat Etelä-Pohjanmaan ELY-keskus sekä maa- metsätalousministeriö.
Hankkeen toteutusaika on touko-elokuu 2021 ja lisätietoja hankkeesta antaa katri.ollila@ely-keskus.fi.
——————–
Jos sinulla on tietoa luonnonmukaisilla menetelmillä toteutetuista kohteista, niin ota yhteyttä jyrki.nurminen@salaojayhdistys.fi tai katri.ollila@ely-keskus.fi
SALAOJAYHDISTYKSEN KOTISIVULTA TIETOA
Salaojayhdistyksen kotisivuilta www.salaojayhdistys.fi saa
– tehtyä salaojakarttatilauksia
– haettua salaojasuunnittelijoiden, -urakoitsijoiden, -huuhtelijoiden, ojaisännöitsijöiden sekä uutena myös peruskuivatussuunnittelijoiden yhteystietoja
– opetusmateriaalia sisältäen tekstejä, kuvia, filmejä ja animaatioita suomeksi, ruotsiksi ja uutena myös englanniksi
– alan julkaisuja, joista uusina loppuraportit ”Vesitalouden hallinta vesiensuojelussa” ja ”Perusparannukset ja ravinnetase suomalaisessa peltoviljelyssä”
– uutena tietoa turvemaiden salaojittamisesta
MTK:N JA SLC:N YHTEINEN MAAPERÄOHJELMA JULKAISTU
Kuva Airi Kulmala
Maaperä kätkee moninaiset ratkaisut huoltovarmuuteen, ilmastonmuutokseen sekä ympäristön tilan turvaamiseen. Ratkaisut ponnistavat käytännön maa- ja metsätaloudesta, mutta vain jos maan kasvukunnolle annetaan mahdollisuus. 25.5.2021 julkaistu maaperäohjelma avaa maaperän ominaisuuksien riippuvuussuhteet ja maan hoidon mahdollisuudet biotalouden perustana.
Ohjelma julkaistiin suomeksi, ruotsiksi ja englanniksi, ja sen voi ladata ilmaiseksi. Linkki tiedostoon ja aiheesta lisää MTK:n nettisivuilla. Maaperäohjelma saattaa päätökseen MTK:n neliosaisen ohjelmasarjan, jonka aiemmat osat ovat ilmasto-, luonnon monimuotoisuus- ja vesiohjelmat.
SALAOJITUKSEN SUUNNITTELUN OSAAMINEN OSOITETAAN NÄYTÖILLÄ
Salaojasuunnittelijan opintoihin kuuluu näyttö, opiskelijan osoitus siitä, että osaa suunnitella ojat vetäviksi. Viimeisin näytön antaja on Martin Träskman Länsi-Uudeltamaalta (vas.). Martinin näytön on arvioinut salaojateknikko Heikki Puumalalainen (oik.) ja koulutuksen vetäjä, agr. Heikki Koskimies.
Kuvan neljäs mies, Lauri Keso (muotokuvassa) vaikuttaa taustalla vaan ei arvioinut näyttöä, mutta kirjoitti oppikirjan Salaojituksen merkitys maanviljelyksessä ja salaojitustyöt (WSOY 1924), jota edelleen luetaan. Martin oli löytänyt kirjan antikvariaatista ja näytön päätteeksi ylpeänä esitteli ostostaan.
Näytön ydin on opiskelijan tekemien suunnitelmien arviointi. Martinin suunnitelmista arvioitiin kaksi. Kokoontumispaikaksi toukokuun alussa oli katsottu helposti saavutettava Salaojayhdistyksen toimisto. Jo aikaisemmin Heikki Puumalainen oli käynyt seuraamassa, ja myös ohjaamassa, Martinin mittaustöitä. Nyt mitattu kohde oli pöydällä arvioitavana.
Suunnitelmia arvioitaessa käytiin monenlaista keskustelua niin kohteista kuin piirtämisestä. Keskusteltiin mm. pienimpien kuivavarojen merkitsemistä suunnitteluohjelman tasoille, ”layereille”, imuojien suuntaamisesta kohti mahdollisia karikoita eikä niiden yli, sekä vanhojen putkiojien rikkomisen tavoista ja ojien suuntauksista. Vielä ennen todistuksen saamista on edessä näytön viimeistely paalutustyömaalla.
Teksti: Heikki Koskimies. Kuva: Helena Äijö.
WATERDRIVE-HANKE TUOTTAA TULOSTA
Kolmivuotinen kansainvälinen EU-rahoitteinen hanke on edennyt raportointi- ja julkaisuvaiheeseen. Hankkeen tavoitteena on parantaa Itämeren valuma-alueen maatalousvaltaisten alueiden vesien laatua hyödyntäen kokonaisvaltaista suunnittelua ja parempia vesienhallintamenetelmiä.
Hankkeen puitteissa laaditaan luettelo maatalouden vesienhallintamenetelmistä ja niiden vaikuttavuudesta sekä kustannuksista. Valmis luettelo julkaistaan hankkeen nettisivuilla.
Kaikki hankkeen osallistujamaat laativat omiin olosuhteisiinsa parhaiten soveltuvat kehityspolut, jotka toimivat ohjenuorina maiden maatalouden vesienhallinnan kehittämisessä. Suomen työryhmä on valinnut kaksi kehityspolkua, jotka palvelevat Suomen maatalouden vesienhallintaa. Ensimmäinen kehityspolku on valuma-aluekoordinointi, jossa selvitetään, miten Suomessa voitaisiin toteuttaa vesienhallintaa valuma-aluelähtöisesti. Toinen kehityspolku keskittyy vesienhallinnassa käytettävien tietovarantojen ja erityisesti niiden saatavuuden ja käytettävyyden parantamiseen.
Salaojayhdistys on kääntänyt aiemmin julkaistuja opetusmateriaaleja englanniksi osana Waterdrive-yhteistyötä. Opetusmateriaalit ovat saatavilla yhdistyksen kotisivuilla suomeksi, ruotsiksi, englanniksi, ja niiden käyttö on sallittua kaikissa ei-kaupallisissa tarkoituksissa, kunhan lähde mainitaan.
16.6. järjestetään koko hankkeen laajuinen verkkotyöpaja, johon kutsutaan viljelijäyhteisöjen edustajia kaikista osallistujamaista. Työpajan tarkoituksena on kartoittaa viljelijöiden näkemyksiä maatalouden vesienhallinnan keinoista.
Itämeren maista mukana ovat Suomi, Ruotsi, Tanska, Viro, Latvia, Liettua, Puola, Saksa ja Venäjä. Suomesta hankkeessa ovat mukana SYKE, Salaojayhdistys ry, KVVY/Etelä-Suomen Salaojakeskus, BSAG ja Luke.
SALAOJITUKSEN TUKISÄÄTIÖ ON JATKANUT ITÄMERI-SITOUMUSTAAN
Salaojituksen tukisäätiö on Itämeri-sitoumuksessaan luvannut edistää maankuivatukseen ja pellon vesitalouden hallintaan liittyvän tiedon levittämistä ja sidosryhmien välistä yhteistyön lisäämistä. Sitoumusta on jatkettu vuoden 2022 loppuun.
Pellon vesitaloudella on oleellinen merkitys paitsi maatalouden tuottavuuden, myös ilmastovaikutusten kannalta. Toimiva kuivatus on edellytys kasvien kasvulle, ja sitä kautta ravinteiden tehokkaalle käytölle ja korkealle satotasolle. Hyvän kuivatuksen toteuttaminen lohkotasolla vaatii kuitenkin vankkaa ymmärrystä maan vesitalouteen vaikuttavista tekijöistä, ja toimien vaikutuksesta näihin tekijöihin. Tästä syystä Salaojituksen Tukisäätiö on sitoutunut edistämään Itämeren tilaa parantamalla tiedon kulkua ja eri sidosryhmien välistä yhteistyötä maankuivatusalalla.
Alun perin vuonna 2015 laaditun sitoumuksen puitteissa Salaojituksen tukisäätiö on perustanut salaojituksen tutkimustietopankin, johon on koottu maankuivatukseen liittyvää tutkimusta. Sopimuksen puitteissa on lisäksi järjestetty seminaareja niin paikan päällä kuin verkossakin. Lisää aiheesta Salaojituksen Tukisäätiön verkkosivuilla.
UUSI VÄITÖSKIRJA LISÄÄ YMMÄRRYSTÄ PELLON HYÖTYMIKROBEISTA
Kuvaajat: tähkäkuva Päivi Parikka/ Luke, maljakuva Miriam Kellock.
FM Ansa Palojärvi väitteli 14.5.2021 Helsingin yliopistossa Bio- ja ympäristötieteellisessä tiedekunnassa. Väitöskirjan otsikko oli Beneficial microbial activity supporting sustainable agriculture, ja siinä tarkasteltiin viljelytoimenpiteiden vaikutuksia maaperän mikrobiyhteisöihin ja niiden tuottamiin ekosysteemipalveluihin.
Väitöstutkimuksessa havaittiin, että viljelytoimilla voidaan vahvistaa peltomaan hyödyllistä mikrobiaktiivisuutta, jonka vaikutukset heijastuvat kasvitautien esiintymiseen, satoon ja maan hiilivarannon karttumiseen.
Väitöskirja on vapaasti ladattavissa, ja linkki siihen löytyy Salaojituksen Tutkimustietopankista. Salaojituksen tukisäätiö oli mukana rahoittamassa väitöstutkimusta.